JäsenrekisteriMehiläinen - urheilunetti

Historiikki

Otteita Kausalan Yrityksen 75-vuotishistoriikista

Kun Voimistelu- ja Urheiluseura Kausalan Yritys perustettiin 6. päivä marraskuuta vuonna 1927, kirjattiin seuraan 17 jäsentä. Äkkiseltään tulee mieleen, oliko perustamisella selkeä tarve ja oliko seuralla edes elämisen mahdollisuuksia.

Nyt voidaan sanoa, että silloiset aktiivit tiesivät mitä tekivät. Kausalan Yritystä ei vain perustettu, sitä myös hoidettiin. Sitä hoidettiin monipuolisesti ja pitkäjänteisesti, ei hetken mielijohteista, vaan hitaasti kiiruhtaen. Vaikeat sotavuodet vietettiin eleettömästi ja pakonkin sanelemana varsin rauhallisesti. Valoa näkyi kuitenkin tunnelin päässä jo 40-luvun toisella puoliskolla, kun Yritys lähti uuteen nousuun. Seuran näkyvyys kasvoi Työväen Urheiluliiton ja yleisen mielipiteen mukana ja jäsenmäärä nousi äkillisesti.

Vuonna 1947 TUL:n Lahden piiri lakkautettiin ja Yritys siirtyi Kymenlaakson piirin alaiseksi, minkä piirijuhlissa seura oli voimakkaana jo kaksi vuotta myöhemmin.

1950-luvun alussa Yrityksen toiminta vilkastui niin, että yhdessä Iitin Pyrinnön kanssa perustettiin mäkitoimikunta ja rakennettiin kunnan luovuttamalle maa-alueelle hyppyrimäki. Mäen vihkiäiskilpailut pidettiin vuonna 1954. Samoihin aikoihin, ehkä Helsingin Olympialaisten innoittamana Yritys lisäsi lajivalikoimaansa, kun yleisurheilu, hiihto ja voimistelu saivat seurakseen painin ja jalkapallon. Vuonna 1959 Yritys osallistui TUL:n Liittojuhlille ja Sauli Holma kilpaili ensimmäisenä yritysläisenä vieraalla maaperällä, kun osallistui Tsekkoslovakian Banska Bycstikan kansainväliseen mäkikilpailuun.

Sittemmin Holma hallitsi TUL:n mäenlaskua niin, että voitti aikuisten mestaruuden peräti viisi kertaa ja piti omassa kotimäessään vallan kahvasta kiinni, vaikka otteen lipeämistä yrittivät jopa maajoukkuehyppääjät Antero Immosesta alkaen. Mäen virallinen mäkiennätys jäi sekin Holman nimiin, tosin jaettuna Immosen kanssa numeroihin 43,5 metriä. Holman lisäksi omat kasvatit Jouko Salonen, Teuvo Hokkanen ja Mauri Lehtinen yhdessä seuraan siirtyneiden Aulis Haapaniemen ja Eino Saastamoisen kanssa säestivät mainiosti ja nostivat Yrityksen mäkibuumin suuren yleisön suuren yleisön tietoisuuteen. Huomiota lisäsi Puolan mäkijoukkueen vierailu Kausalan mäkimontussa 60-luvun puolivälissä. Vaikka mäenlaskun tila oli hyvä, niin rahasta oli krooninen pula. Siitä huolimatta, tai juuri siksi Yritys ryhtyi aktiivisesti ajamaan oman toimipaikan, silloisen Työväentalon saneerausta. Perustetun Kausalan Kansantalo Oy:n osakkaaksi Yritys tuli vuonna 1963 ja kaksi vuotta myöhemmin pääosin talkoovoimin suoritettu Kansantalon peruskorjaus oli valmis. Oma toimitila vauhditti erityisesti iltama- ja tanssitilaisuuksien järjestelyjä, missä usein nähtiin jäsenten esittämiä näytelmiä sekä kansantansseja.

Vuosikymmenen lopulla Kausalaan iski hysteeria urheiluseurojen yhdistämisestä. Yritys kieltäytyi kunniasta, mutta antoi jalkapallon osalta periksi ja näin erikoisseura Iitin Pallo perustettiin vuonna 1968. Taloudellisesti oltiin edelleen tiukoilla, kunnes pelastajaksi tuli varsinkin pohjanmaalla intohimoisesti kansaan iskeytynyt bingo. Veikko Miilumäen ideoima peli tarttui myös iittiläisiin ja antoi Yritykselle taloudellisen mahdollisuuden myös urheilulliseen nousuun. Tuo nousu näkyi parhaiten nuorten hiihdossa, kun Yritys vuonna 1971 otti ensimmäisen kiinnityksen TUL:n Valmentajamaljaan. Vuonna 1972 tehtiin Kausalan Yrityksen urheiluhistoriaa. Taivalkosken maastoissa Marjo Lehtinen, Outi Seppä ja Eeva Mäntynen hiihtivät Yrityksen ensimmäisen SM-mitalin sijoittuessaan 3 x 3 km viestissä pronssille. Vuosi aikaisemmin Yritys oli noussut Lahden piirin maakuntaviestissä arvostettuun A-sarjaan ja vuonna -73 seura voitti nuorilla hiihtäjillään kolmannen kerran peräkkäin TUL:n Valmentajamaljan. Mainitun tyttökolmikon lisäksi hiihtokauden niminä esiintyivät nuoret Timo Mäntynen, Pekka Äijö, Juha Porali, Esa Lehtinen, Toivo Vahvelainen ja Anne Huovilainen sekä myöhemmin vielä Jari Jokela ja Juha-Matti Lehtinen. Kokemusta edustivat huippukuntoon virittäytyneet veljekset Eino ja Heikki Huovilainen. Syystä voidaan puhua hiihtourheilun lihavista vuosista. Suunnistus on Yrityksessä ollut pienimuotoisempaa, mutta ilman menestystä ei siinäkään olla jääty. Aikaisemmin hiihtäjänä sekä Yrityksen puheenjohtajana mainetta niittänyt Sulo Laine haki vielä veteraani-iässä rastit TUL:n pronssin arvoisesti. Vuosia myöhemmin Raimo Ähman pisti paremmaksi, kun voitti kultaa sarjassa H-55 vuotta. Piirinmestaruuteen ylsi lisäksi Petteri Lehtinen.

Palataan vielä 70-luvulle ja sen loppupuolelle. Vuonna -75 lentopalloilijat lähtivät ensimmäisen kerran liiton järjestämään 5-sarjaan. Vuotta myöhemmin jalkapallon erikoiseura Iitin Pallo oli kypsynyt omaan mahdottomuuteensa ja Yritys otti lajin uudelleen ohjelmaansa. Ulkoista imagoaan Yritys nostatti hankkimalla oman lipun ja viirin, minkä oli suunnitellut seuran urheilija Jouko Salonen. Ensimmäiset omistajansa viirit löysivät seuran täyttäessä 50 vuotta vuonna 1977. Samana vuonna Yritys järjesti TUL:n mestaruushiihdot ja oli täysillä mukana TUL:n Liittojuhlilla Helsingissä.

Hiihdon nousuvuosina Yritys painotti myös kulttuuriin. Sinikka Haukkavuoren ohjaama kansantanssiryhmä voitti vuonna 1968 ensimmäisenä iittiläisenä tanhuryhmänä Kymen lääninmestaruuden. Silloin Karjalan Katrillin ja Kökarin Enkeliskan askelissa oli vauhtia ja varmuutta. Vuonna -76 kansantanssijat esiintyivät jopa ulkomailla, kun osallistuivat Norjan Trondheimissa järjestettyyn pohjoismaiseen Nordleik-tapahtumaan.

Urheilijoista mainittavimpia olivat maastojuoksun ja eurooppalaisen mailin SM-hopeaa juossut Sirpa Huovilainen sekä TUL:n mestariksi hiihtänyt Eeva Mäntynen. Sirpasta tuli samana vuonna Yrityksen ensimmäinen maaotteluedustaja, kun hän puki A-tyttöjen Suomi-paidan päälleen Ruotsia vastaan vuonna 1977. Samaan aikaan Hannu Ojala oli parhaassa vireessään ja juoksi aikuisten sarjassa 3000 metrin esteissä Kalevan kisojen B-erän voittoon.

Yrityksen 50. toimintavuosi oli seuralle paitsi urheilullisesti, myös toiminnallisesti varsin merkittävä. Silloin seura järjesti ensimmäiset Kansalliset Tapaninpäivähiihtonsa, joita sittemmin on pidetty jo 25 kertaa. Valtakunnallisestikin uutiskynnyksen ylittäneet kilpailut tuovat paitsi näyttävyyttä seuran toimintaan, osoittavat myös jäsenistön voiman tehdä talkootyötä vaikeina joulun aikoina. Ilolla on todettava, että lähiseudun yrittäjät ovat palkintolahjoituksillaan ottaneet Tapaninhiihdot myös omakseen.

Uusi vuosikymmen alkoi juhlavasti. Miesten lentopallojoukkue oli tehnyt vastustajistaan selvää jälkeä ja varmistaneet vuoden -80 keväällä nousunsa 2-sarjaan. Joukkuelajissa yhden nimen nostaminen saattaa tuntua haetulta, mutta tässä tapauksessa siihen on vankat perusteet. Kari Linnarinne oli Iitin Pyrinnön lahja Yritykselle. Hän muokkasi harjoitteluun uudenlaisen asenteen ja tulos oli nähtävissä. Lentopallon nousuhuumassa Yritys sai luottamusta myös Suomen Lentopalloliiton taholta ja pikku hiljaa Kausalassa puhuttiin kansainvälistä kieltä.
Ensin vuonna 1983 Yrityksen naisten vieraana kävi tsekkijoukkue Stavbar Prievitza. Vuotta myöhemmin Yritys palkkasi lentopallovalmentajakseen unkarilaisen Lazslo Polanyin. Taas mentiin vuosi ja naisjoukkue sai vahvistuksen, kun Laszlo toi mukanaan tyttärensä Jennin. Seuraavat vuodet toivat koko perheen Kausalaan ja myös äiti Ildikon naisjoukkueeseen mukaan. Vuonna 1985 Kausalan Yritys vietti taas historiallisia hetkiä. Vasta valmistuneessa liikuntahallissa kaikki 600 katsomopaikkaa täyttyivät viimeistä sijaa myöten Suomen miesten lentopallomaajoukkueen kohdatessa suuren ja mahtavan, Vjatseslav Platonovin johtaman Neuvostoliiton. Maaotteluhenki on jatkunut siitä eteenkin päin, sillä samat maat kohtasivat Kausalassa vuonna 1990. Neljä vuotta myöhemmin Suomen 19-vuotiaat tytöt kohtasivat Latvian ja kaikista järjestelyistään on Yritys saanut kiitoksen sanoja.

Jalkapallossa Yritys oli pelannut vaihtelevalla menestyksellä. Tuloksellisesti parhaat vuodet osuivat 80-luvun alkuun, kun Yritys selviytyi III-divisioonan karsintoihin. Nousuun eivät rahkeet riittäneet, mutta pelaaja/valmentaja Keijo Tasanen sai sulan hattuunsa vuonna -83, kun joukkue voitti TUL:n Kymen piirin finaalissa itsensä Kotkan Työväen Palloilijat numeroin 4-3.

Yrityksen jalkapalloilijoilla oli noihin aikoihin käyttöä myös yläsarjoissa. Vilho Liukkonen pelasi mestaruussarjan Upon Pallossa sekä Veli-Matti Lehtinen, Pekka Äijö ja Mikko Laiho Kuusankosken Kumussa, Kouvolan Susissa ja Pietarsaaren Innossa. Yksilötasolla maininnan ansaitsee myös Ismo Lehtinen, joka on pelannut Yrityksen edustusjoukkueessa neljällä vuosikymmenellä ja on siinä ohessa tehnyt mahdollisuuksiensa mukaan arvokasta juniorityötä. Siirtyminen seuran juniorihistoriaan käykin näin sujuvasti. Varsinainen näyteikkuna se ei enää seurojen sulautumisen jälkeen ole ollut, mutta helmiä löytyy sieltäkin. Ajanjaksossa pitää palata –60 luvulle, kun Henry Kulin voitti SM-kultaa Kymen piirijoukkueessa. Yli 30 vuotta myöhemmin Ensio Lehdon ja Markku Koukin valmennuksessa poikia nousi aluejoukkueisiin, joista Tero Rämä pelasi SM-hopeaa ja palkittiin joukkueensa Fair Play pelaajana.

Teron kautta pääsemme taas sujuvasti seuran huippuhetkiin ja ensin yleisurheiluun. 80-luvun kirkkaina tähti, Marjukka Valtonen nousi vuonna -85 Oulussa 80 metrin aitojen hopeapallille sekä pituushypyn pronssille. Vuosi myöhemmin Marjukka ratkaisi pituuspronssin Ylivieskassa viimeisellä hypyllään silloisella ennätyksellään 563. TUL:n puolella Marjukka suorastaan torpedoi samoja lajeja ja voitti yhteensä kymmenen Liiton arvokisamitalia.

Yleisurheilun valtakausi jatkui vielä 90-luvulle saakka, mutta terävin kärki oli auttamattomasti ohitettu.

Korvaajaksi tuli uudelleen jalan sijaa löytänyt hiihto. Hanskin Tallin Jenni Raukola, Essi Linnarinne ja Satu Vilkko hiihtivät viestissä TUL:n mestaruuden vuonna 1992. Seuraavat vuodet olivat Essi Linnarinteen näytöstä. Ensin hän voitti vuonna -95 Liiton mestaruuden sarjassa N-18 ja oli heti perään SM-kisoissa kahdeksas. Parhaat SM-sijoitukset Essi hiihti vuonna -97, kun oli heti terävimmän kärjen ja nykyisten edustushiihtäjien takana sijoilla 5 ja 6. Yksinäisen hiihtäjän takana oli hetken tyhjää, kun sisko Noorakin vaihtoi sukset lopullisesti lentopallotossuihin.

Vuosituhannen viimeinen kymmenluku toi huomiota myös seuran johdolle. Ensin vuonna 1994 seuran sihteerille Hannu Backmanille myönnettiin TUL:n Kymenpiirin kultainen ansiomerkki ja kolme vuotta myöhemmin pitkän päivätyön Yrityksen johdossa tehnyt Leevi Lehtinen palkittiin ansioistaan ensimmäisenä yritysläisenä TUL:n Kultaisella ansiomerkillä. Samana vuonna –97 Yrityksen pitkäaikaiselle sihteerille Ahto Lehtiselle sekä yleisurheilun nokkamiehelle, seuran varapuheenjohtajalle Eero Käävälle, myönnettiin TUL:n kultainen seuratyömerkki.

Vain vuosi ehti kulua, kun Hannu Backman nousi Leevi Lehtisen rinnalle. Hänelle TUL:n Kultainen ansiomerkki myönnettiin vuonna 1998.

Taas vuosi eteenpäin, ja jälleen oltiin mitalisateessa. Yrityksen arvostettu puheenjohtaja Veijo Kolu palkittiin TUL:n Kultaisella seuratyömerkillä ja hiihtojaostossa sekä seuran johdossa kaiken kokenut Erkki Hyttinen TUL:n Hopeisella ansiomerkillä.

Vuosituhat vaihtui ja Yrityksen urheilussa tuli Sivakoiden aika. Jussi Laakson aloittama hiihdon ryhmätyö jatkuu nyt Jukka Elorannan käsissä ja neliapila Niila Ahokas, Ismo Kärkelä, Mikko Rantanen, Aapo Laiho on menestynyt aluetasolla jo mestaruuksiin saakka ja odottaa sopii, että kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa.

Näin aikoina oli kuitenkin selvää, että lentopallo oli kivunnut seuran ykköslajiksi. Naiset olivat kolmen koplan, Ari Seppälän, Petri Välimetsän ja Juha Skinnarin yhteistyöllä kaksi kautta I-sarjassa, mutta mikä tärkeintä seuran juniorit olivat kysyttyä kamaa, ensin aluejoukkueissa ja myöhemmin jopa maaottelutasolla. Katja Backman ja Sofia Linnarinne olivat mukana C-tyttöjen Etelä-Suomen aluejoukkueessa sen voittaessa SM-hopeaa. Vuotta myöhemmin vuonna –99 Katja, Sofia ja Kaisa Niittymaa ja pelasivat lainapelaajina Korian Ponnessa ja voittivat B-tyttöjen SM-hopeaa.

Hetkeä myöhemmin sukset nurkkaan heittänyt Noora Linnarinne kutsuttiin B-tyttöjen maajoukkueleirille ja sitä kautta Suomi-paitaan. Kausalassa pelattu B-tyttöjen maaottelu Suomi-Belgia vuonna 2001 jää ilman muuta Yrityksen historian lehdille. Tuoreessa muistissa on juhlavuoden 2002 maaliskuu, kun Yrityksen A-tytöt olivat tehdä unelmista totta. Petri Välimetsän valmennettavat taistelivat tosissaan ikäluokkansa mitaleista Yrityksen järjestäessä kotihallissaan A-tyttöjen SM-turnauksen. Neljäs sija täpötäyden katsomon villisti kannustaen sekä turnauksen kiitosta keränneet järjestelyt – siinäkö vuoden urheiluteko Iitissä.?

Ajanlasku tämän historiikin osalta alkaa olla päätöksessään, mutta Noora Linnarinteen tie kulki edelleen pystysuoraan ylöspäin. Varalan valmennuskeskuksen kautta paikka löytyi valtaa pitävän liigajoukkue Hämeenlinnan Tarmon riveistä ja sen pelinrakentajan tontilta. Nooralla menee kaiken kaikkiaan hyvin. Viimeisen vuoden aikana urheiluseurassa on tapahtunut paljon. Tapahtunut nimenomaan sellaista, mikä pienessä kasvattajaseurassa on jotain suurta. Näiden vaiheiden jälkeen voidaankin hyvällä syyllä sanoa; Kasvattajaseuraa oikein hykerryttää.

Voimme vain todeta, että pienestä alusta on kehittynyt varsin merkittävä urheiluseura. Menneisiin aikoihin sisältyy vaikeitakin kausia, jotka silloin ovat tuntuneet ylipääsemättömiltä. Muistissa on aika, kun 60-luvulla tehtiin veloille vekseli ja vielä 80-luvun puolivälissäkin elettiin kädestä suuhun. Kaikesta on kuitenkin selviydytty. Ennen kuin tähän on päästy, on seuran jäsenistö tehnyt jättiurakan saadakseen seuran talouden vakiintumaan nykypäivän kuntoon.

Varsinaisen urheilutoiminnan lisäksi on viimeiset kaksi vuosikymmentä tehty uskomaton määrä talkootunteja talouden kor-jaamiseksi. Uskallettiin hankkia seuralle oma linja-auto, ja vielä pikkubussi, mitkä molemmat ovat osoittautuneet oikeiksi ratkaisuiksi. Siinä välissä on rakennettu Pyrinnön kanssa hiihtomajan laajennus, on tehty paperivarasto ja autotalli. Lisäksi on järjestetty valtava määrä turnauksia, on ollut naisjaoston kahvilatoimintaa, ja on tehty aurauskeppejä ja paljon paljon muuta. Nimiäkin olisi mahdoton määrä, mutta tähän päivään kaikki eivät mahdu.

Lukijoista saattaa tuntua, että Kausalan Yrityksessä on tehty kaikki voitava. Ei sentään. Ohjaaja- ja valmentajapula on edelleen akuuttinen. Sen kuntoon saattaminen varmistaisi jatkossakin seuran toimintaperiaatteen – tärkeän kasvatustyön.